Friday, March 13, 2009

Jo vauvana kaikkivoipainen



Lukuinnostus ja aikaa lukea. Kunpa tämä tilanne kestäisi kauan. 

Kirjahyllyn lukemattomien teosten joukosta poimin käteen yhden suosikkikirjoittajani, Liisa Keltikangas-Järvisen esityksen elämänhallinnasta. Mikä loistava kuvaus vauvavuosistamme (sivu 32):

"Ihmisen varhaisin elämänhallinta tapahtuu omnipotenssin eli kaikkivoipaisuuden tunteen avulla. Tämä tunne on ihmisen psyykkisen varhaiskehityksen kulmakiviä. Se on vauvan ensimmäinen suojamekanismi todellisuutta vastaan, joka on hänelle suhteessa ylivoimainen ja hallitsematon. Yksin hän ei selviäisi edes hengissä.

Aluksi ympäristö on vauvalle kaaos. Hän tekee havaintoja mutta ei pysty ymmärtämään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Kun hänellä on nälkä tai paha olo hän itkee. Jotain tapahtuu, ja nälkä häviää. Hän ei tajua mitä tapahtui mutta hän tajuaa että huudollaan hän poisti nälkänsä. Hän kurkottaa syliin ja huomaa pian "nousevansa" sinne. Hän tavoittelee lelua, ja jostain ilmestyy käsi ja antaa sen hänelle. Näistä varhaisista havainnoista ilman kykyä ymmärtää oikeita tapahtumaketjuja. on seurauksena omnipotenssin eli kaikkivoipaisuuden tunne. "Käskyillään" lapsi tuntee hallitsevansa maailmaa, ainakin kaikkea sitä mitä hänelle tapahtuu. Se on seurausta hänen omasta toiminnastaan.

Psyykkisen kehityksen kuluessa lapselle karttuvat kokemukset hävittävät tämän omnipotenssin, ja se muuttuu vähitellen - ainakin sen pitäisi muuttua - realistiseksi eli tosiasioihin pohjautuvaksi hallinnantunteeksi. Varhaislapsuuden tarve hallita kaikkivoipaisesti elämää kytee kuitenkin jossain sielun sopukoissa, ja se on helppo herättää eloon."

Erittäin huono juttu jos tuo luontainen taipumus pääsee kehittymään muitten käskyttämiseksi, simputtamiseksi, määräilyksi, tyrannisoimiseksi. 

Siitä on hienovaraisia muotoja, ja räikeää selvästi näkyvää käyttäytymistä. Noita hallitsijaehdokkaita ja itsensä ylentäjiä on joka puolella.  

Taktiikat vaihtelevat taivuttelusta pelotteluun ja paheksunnasta hyväksyntään eli suosikkisysteemiin. Hienovaraisia konsteja erittäin vaikea havaita. Tyrannien jyrän alta nouseminen ei sekään yksinkertaista.


2 comments:

  1. Vauvalle riittää usein mainoksen kaltainen totuus:
    Hyvä ruoka, parempi mieli!
    Lukemisen aiheuttamaan euforiaan ei päde mikään, ja oikeastaan kaikki.
    Lukemisesta tulee viisaammaksi? Paskapuhetta. Se vaatii vastaanottajalta ensinnäkin kykyä suodattaa lukemansa perusteella satua tietoa. Ollakko vai eikö olla samaa mieltä? Perusteena edelleenkin fakta.
    Lukeminen antaa kokemuksia?
    Juu antaa, mutta toisten kokemuksia. Siinähän lukija voi ainoastaan peesata kirjoittajan tunteita.
    Mutta:
    On ihanaa, kun voi ihan hyvällä omallatunnolla jättää tiskit tiskaamatta, ja antautua mielikuvituksen vietäväksi!
    Halvempaa tapaa matkustaa en tiedä. Toisen kokemana se on halpaa ja kuitenkin niin kuin olisin itse siellä käynyt!
    Kompakti paketti!
    Mie diggaan tätä!

    ReplyDelete
  2. ARJAANNELI: Vautsi miten odottamattomaan puoleen postaustani tartuit! Suorastaan haltioiduin, vaikka ensin piti mennä lukemaan uudelleen oma tekstini jotta käsitin yhteyden kunnolla :)

    Diggasin. Vertaus lukemisesta ja mielikuvituksesta matkustamisena on ihan verraton. Kokemusta on :)

    Viime aikoina olen lukenut ainoastaan asiakirjallisuutta, en romaaneja, joten matkustelen niissä teksteissä eri tavalla kuin muunlaisissa seikkailutarinoissa, mutta kun luen omaa alaani, eli kasvatustiedettä ja psykologiaa, tottakai liikun kiehtovissa aatoksissa lukiessani. Vertaan omiin kokemuksiin, tuttavien kokemuksiin, suhteutan ne uusiin tietoihin. Kiehtovaa minulle, älyttömän tylsää jollekulle muulle.

    Kyllä lukemisesta tulee viisaammaksi jos on jo valmiiksi harjaantunut ajattelija ja lukee lisää omasta alastaan tai lukee ja opiskelee uutta aluetta.

    Jos on suppea ajatusmaailma ei kai lukemisesta tule sen viisaammaksi, mutta en tiedä voiko tulla tyhmemmäksi :D

    Yksi vaihtoehto on että menee tiskaamaan ja matkustelee oman mielikuvituksensa siivin satumaailmaan jossa prinsessa Fairy istuu kuplivan lähteen äärellä sukien pitkiä kutrejaan tiskiharjalla.

    En tiedä tulinko kommenttikirjoituksestasi viisaammaksi, mutta ainakin se sai paljon hyvää mieltä ja luovaa ajattelua aikaan... odotan innolla uusia blogikirjoituksia ja kommenttikirjoituksia sinulta.

    ReplyDelete