Oletteko kokeneet: Juttelen jutellakseni, tartun kiinnostavaan aiheeseen, kohta on toinen osapuoli kovasti vastaan väittämässä, torjumassa, ajatuksiani tyhjiksi tekemässä ennen kuin ne alkavat edes kehittyä, saati sitten kukoistaa?
Mikä siinä on että joillakin on ensijaisesti tarve tyrmätä tai torjua? Ovatko maalivahteja?
En jaksa kauan olla seurassa jos vastassa on "Sinä et ymmärrä", "Sinä et tiedä", "Ei se kuule ihan tuosta vaan suju" - lauseita.
Saapi tuommoinen "keskustelija" kohta katsella loittonevaa selkäevääni.
Sitten kierrät vesilammikon ja
ReplyDeletese arvaa ettet murehdi sitä eroa. ;D
Joo.
On masentavaa jutella ihmisen kanssa
joka masentaa sinut omilla masentavilla mielipiteillään.
Otan osaa...
Tiedän mitä se on.
Hallatar: Masennus tarttuu - totta. Jyrkät mielipiteet ja taisteluasenne puolestaan väsyttävät.
ReplyDeleteJa toisaalta hyvä keskustelu elähdyttää ja ilahduttaa. Eikä pieni väittelykään välttämättä paha ole :)
Osuitpa taas naulan kantaan!
ReplyDeleteNykyään taitaa olla ihan muotia jonkinlainen fanaattinen jyrkkyys ja tyrmääminen. Miten mahtaa vain olla itsetunnon laita tällaisen yliampuvan "puolustuksen" takana?
t. m
M: Olen taipuvainen ajattelemaan että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ottaa toisen mielipiteet huomioon eikä päsmäröi ja jyrää päälle. Siksi arvelen että aika todennäköisesti huono itsetunto löytyy tuollaisen takaa.
ReplyDeleteJotkut ovat tuosta oikein itselleen "tyylin" kehittäneet. Ei kiva.
tja, mä en ole herkkä "haasteille",
ReplyDeletekiva kun joskus vähän elävempää keskustelua :)