TV esitti kiinnostavan draaman, Falling (Raadollinen rakkaus), jossa keski-ikäinen nainen Daisy hairahtui (fell for) hurmaavaan manipuloijaan Henryyn. Loistavat näyttelijäsuoritukset ja sujuva käsikirjoitus jonka ansiosta näimme miten väkivaltaisesta narsistista on ainakin teoriassa suhteellisen helppoa päästä irti jos käyttää päätään.
Ihmissuhteiden vaikeus on se että julkisivu pettää. Jos naamion takana piilee vinoutunut persoona, joka pitää petoksen naamiota yllään huolellisesti ja taidokkaasti kauan, toinen osapuoli voi silmien avautuessa olla jo niin kiinni tilanteessa että irrottautuminen ei onnistu.
Tarinamme narsisti yritti kovasti saada Daisya avioliittoon. Kun ei onnistunut, turhautuminen sai oikean luonnon esiin, nyrkki heilahti ja petos alkoi paljastua. Oikeassa elämässä uhri jää satimeen usein avioliiton ja lapsien saamisen myötä. Teoriassa helppo sanoa että senkun lähtisi pois. Käytännössä esteeksi muodostuu pelko väkivaltaisen tyrannin kostotoimenpiteistä, tai se että edelleen elätellään suhteen alun haavekuvitelmia.
TV-draamassa Daisyn irtautuminen onnistui. Elävästä elämästä olen kuullut juttuja joissa uhri on päässyt ansasta vuosien, ehkä vuosikymmenien kärsimyksen jälkeen, terapeutin avulla. Kuin pako vankilasta.
Lähipiirissä kolmenkymmenen vuoden avioliittohelvetti. Lopulta toinen osapuoli sai tarpeekseen ja lähti. Ei vain tullut eräänä päivänä töistä kotiin.
ReplyDeleteLainaan TV-psykologi Dr Philiä: "Vielä pahempaa kuin kestää 30 vuotta hirveää suhdetta, on kestää sitä 30 vuotta ja yksi päivä."
ReplyDeleteniin, psykopaatit kuulemma tosi mielyttäviä, kertovat naapurit sun muut. Parempi välttää sellaisia hurmaavia...
ReplyDeleteYhden charmantin tunsimme monta vuotta, tosin vain pintapuolisesti. Mitään ei olisi voinut arvata päältäpäin ellei "uhrinsa" olisi minulle kertonut.
ReplyDeletetunsi ja tunsi, siskoni kait samoissa juhlissa kuin yksi psykopaatti, joka jopa tappoi tyttärensa. Mielyttävän (?) vaikutuksen tämä mies oli tehnyt, mutta hyvin penanttinen, siivoi ja imuroi koko auton, jos joku oli siinä istunut...
ReplyDeletepedanttinen
ReplyDeleteOlen miettinyt sitä, kun naisia usein mollataan, etteä miksi ihmeessä he eivät ole lähde tai ole lähteneet kävelemään huonosta suhteesta. No, mutta eikös se nainen ole yleensä luonnoltaan joustava ja mukautuva ja ennen kaikkea anteeksiantoon kykenevä....? Jos omaa huonoa edesmennyttä liittoani ajattelen, niin lähtemistä esti suurimmaksi osaksi se, että jaksoin uskoa tulevaisuuteen ja parempaan sinnikkäästi ja aina vaan - kuten naiset tuppaavat tekemään. (Yhtenä päivänä sitten vain lähdin, noin 13 vuotta liian myöhään mutta kuitenkin)
ReplyDeleteHurmuri ei välttämättä viittaa psykopatiaan, hyvin monenlaisia ihmisiä on miehissäkin.(!) Olen tavannut eläissäni pari miespuolista diagnosoitua psykopaattia, mutta minuun he kyllä tekivät kaikessa hurmaavuudessaan (?) luotaantyöntävän vaikutuksen.
Olen kuullut ja hiukka myös itse ajatellut joskus myös joistakin miehistä, että miksi he eivät vain lähde lätkimään huonosta liitostaan. Vastaukseksi olen saanut sanan rakkaus.....
t. m
Hannele
ReplyDeleteImuroinnista muistin erään tyypin menneisyydestäni. Hän suuttui aina odottamatta kaikenlaisesta, esim. kun tyttöystävän koiran kupista tipahti muru lattialle, alkoi raivoisa imurointi... Tämän tästä heppu piti mykkäkoulua jollekulle. Tyttöystävä häipyi. Vaimo oli jo häipynyt.
M
Yksi syy huonossa liitossa sinnittelyyn on se että ihminen on tavattoman jättämään tuttua elämää vaikka se olisi miten hankalaa ja epätyydyttävää.
Hurmureita on monta sorttia, totta :)
Sama kokemus kuin sinulla: Tapasin ensimmäistä kertaa yhden luonnevikaisen ja epämääräisen häiritsevä olo jäi. Seuraavilla kerroilla olin aina enemmän tai vähemmän varuillani vaikka en voinut käsittää miksi. Myöhemmin kuulin hänen vaimoltaan että charmantin ulkokuoren takana piili perhettä terrorisoiva kotihirmu.
t. m, ehän kaikki tykkää "hurmaavista" miehistä.
ReplyDeleteJep. "Hurmaava" ei ole esimerkiksi minun tyyppiäni.
ReplyDelete