Sunday, February 24, 2008


SIIVOOJISTA

Luin kirjoituksen jossa opiskelijatyttö kertoo kokemuksistaan siivoojana ravintolassa. Hän ihmettelee ihmisten siivottomuutta ja tarjoilijoiden ylimielistä käytöstä häntä kohtaan. 

Kirjoituksen saamissa kommenteissa on useita jotka puhuvat siivoojista ja siivouksesta hyväksyvästi. Epäkiitollista työtä, jälki näkyy vasta kun työ jätetään tekemättä, siivousta kannattaisi arvostaa enemmän. Vain yksi "siitähän heille palkka maksetaan" - tyyppinen kommentti, jolla annetaan itselle lupa sikailla julkisilla paikoilla. Joku kommentoija puhuu työpaikasta jossa siivoojasta puhuttiin väheksyvästi kunnes kuultiin hänen opiskelevan opettajaksi, minkä jälkeen hänelle alettiin jutella. 

Ihmisestä kertoo aika paljon se millä tavalla hän suhtautuu muihin. Eikö työyhteisössä luontevinta ja oikeinta olisi kunnioittaa kaikkia kanssatyöntekijöitä, ja vähintäänkin olla osoittamatta käytöksellä tai sanoilla jos kuvittelee olevansa muiden yläpuolella? 

Eräs tuttavamies kertoili opettaneensa lapsilleen omalla käytöksellään että roskakuskeja tervehditään. He seisoivat omassa pihassaan ja yhdessä heiluttivat roskahepuille. Toivon totisesti että hän ei ääneen sanonut lapselle mitään mistä saattoi aistia "me kuninkaalliset tässä armollisesti tervehdimme rahvasta". Sellainen minulle välittyi hänen puheistaan. Aika ylimielistä jos noin on. 

Vuosia käydessäni yrityksissä väkeä kouluttamassa tapasin aina aamulla siivojia ja vahtimestareita joiden kanssa juttelin päivän ekat juttelut. Erilaisia johtajia, toimihenkilöitä, tutkijoita, miehiä, naisia saapui työpaikalleen ja kulki ohitseni. Yleensä kaikki tervehtivät, mutta yhtenä päivänä mieshenkilö jätti vastaamatta tervehdykseeni. Se tuntui oudolta. Kun sitä sitten hetkeä myöhemmin kummastelin niille ryhmäläisilleni joita menin kurssittamaan, sain kuulla että organisaatiossa on joukko tutkijoita jotka eivät tervehdi ketään. (Ehkä vain toisiaan.) Ilmiö koettiin loukkaavaksi. 

Hyvä jos meistä jokaiselle edes kerran elämässä käy niin että joku kohtelee halveksivasti, jotta saamme tietää miltä se tuntuu, emmekä vahingossa tee sitä muille. Ne ovat mänttejä jotka antavat vahingon kiertää.

Millaista tuntuu olla siivooja ja saada ylimielistä kohtelua osakseen? Millaista tuntuu olla kielitaidoton maahanmuuttaja jota ei edes tervehditä, saati sitten että hänen kanssaan vaihdettaisiin muutama sana ja otettaisiin mukaan yhteisöön? Ainakaan minulta kukaan ei saa kalseaa kohtelua osakseen ammatillisen aseman tai kansallisuuden perusteella. Voi olla että evään ystävällisyyden joltakulta, mutta se jokukuku lienee sitten itse sen tilanteen aiheuttanut. On esimerkiksi antanut ymmärtää että ei kaipaa seuraani. Niin kauan kuin en tiedä, juttelen kaikkien kanssa.



18 comments:

  1. noimpa se. Minä tapasin koulussa enemmän siivoojia kuin opettajia, koska opet heitti mun aina ulos käytävään istumaan.

    Minä olen ollut siivojana, sekä äitini että lapseni.

    Töissä Ericsson AB:ssa olin hyvä kaveri vahtimestarien ja siivojien kanssa, mutta touhut muuttuivat, kiree paikka, eivätkä he uskaltaneet pariksi minuutiksi jäädä rupattelemaan.

    ReplyDelete
  2. Kuis ne opet silleen sinut käytävään heittivät? Pulisitko liikaa vai yrititkö alkaa ohjailla oppituntia? :D

    Meistä jokaisen kuuluu olla silloin tällöin siivooja, sanon minä.

    Joissakin työpaikoissa ilmapiiri on niin kireä että työntekijät eivät uskalla edes jutella. Tutkimusten mukaan se ei suinkaan edistä työntekoa, vaan haittaa.

    ReplyDelete
  3. Anonymous5:13 pm

    Kahden kerroksen väkeä on monella työpaikalla. Ja ajatelkaapa sitä äimistystä kun paljastuu että tavallinen konttorirotta kulkee joka kesä moottoripyörällään puolisonsa kanssa ympäri Eurooppaa. Miten se nyt! Ja eikä vielä tässä kaikki. Sattuu niin vielä, että on ollut viimeiset 20 vuotta naimisissa tunnetun ja arvostetun yrityksen johtajistoon kuuluvan kanssa eikä kukaan ole aavistanut mitään. Siinä sitä riittää pienissä päissä purtavaa. T: Pikkuliina

    ReplyDelete
  4. Aivan. Monta monituista tarinaa löytyy julkisivujen takaa. Ei ole koiraa karvoihin katsominen ja toisaalta moni kakku päältä kaunis :D Haha ha (Nauraa omalle vitsilleen kuuluvasti)

    ReplyDelete
  5. Anonymous10:49 pm

    Hei!
    Olipas virkistävä kirjoitus, tattista! Minäkin olen ollut siivoojana, monisen monta vuotta opiskelujeni aikana (jotka kestivät, krhpff). Ja sen muistan, että yksikin poika oli filosofian opiskelija samassa työsavotassa, en oel tarkistanut, että minkä sortin tutkija lieneekään sitten jo nyt?

    Minä kans moikkaan aina kaikki työntekijät talossa ja juttelenkin. Se vaan, että jos alkaa toisten silmissä liian tuttavalliseksi esim. kopiokonekorjaajan kanssa, saa äkkiä kulmakurttuiset katseet osakseen: mitä ihmettä? eikö tuo tajua rajojaan? Eihän nyt "noiden" kanssa kaveerata yms.

    Ei, ei. Mutta voinpahan jutskata ja moikkailla ain akun myrkyllinen silmä välttää. Hah, hah, haa! (nauraa vapautuneesti itselleen)

    m

    ReplyDelete
  6. Itse olin opiskeluaikana monessa pankissa siivoomassa. Autoin myös joskus äitiäni, joka teki siivoojan työtä. Itseäni nauratti konttoristien yliolkainen suhtautuminen meihin. Olimme jo tuossa vaiheessa paljon korkeammin koulutettuja kuin suurin osa konttoriväestä. Yhtensä kesänä olin samassa pankissa siivoamassa kuin Kari, joka muuten nykyisin on Uppsalan yliopistossa proffana.

    Kops, sinut on haastettu. En ole varma, oletko jo ideoinut omat kurssisi, mutta nyt siihen on mahdollisuus. Ehkäpä ihmisen kunnioitusta siistissä sisätyössä oleville? Italiaa konduktööreille?
    Haaste löytyy Nepotia-blogistani.

    ReplyDelete
  7. Kuule, käytävään pääsi, jos vahingossa sinutteli opea.

    P.S.
    Etkö tiedä, et 50 ikävuosi parsta aikaa,
    kerron äidistäni blogissani.

    ReplyDelete
  8. Tuhannet tänkjuut kommenteista ja kutsuista... En ehtinyt tänne aikaisemmin kun piti siivota!

    ReplyDelete
  9. Koulussa juuri keskustelin etiopilaisen siivojamiehen kanssa Al Goresta, sillä hänestä olisi hyvä anta rauhanåalkinto myös vähemmän kuuluisille ympäristönvaalijoille. Hänen oli vaikea löytää ruotsalasia sanoja.

    Minä tervehdin aina kaikkia. Rehtoriakin moikkaan.

    ReplyDelete
  10. (olin utelias, mutta en kysynyt, mitä hän tehnyt aikaisemmin, Ruotsissa maailman korkeimmin koulutetut siivoojat)

    ReplyDelete
  11. Tuossapa ajattelemisen arvoinen asia; monet maahanmuuttajista ovat ihan muuta pohjakoulutukseltaan kuin voisi nykyisen työn perusteella luulla.

    Ihmisiä pitäisi aina kohdella ihmisinä, eli tasa-arvoisina, ja arvioida sen mukaan miten työnsä hoitavat, millaisia ovat ystävinä, kansalaisina, työtovereina.

    ReplyDelete
  12. Anonymous1:45 pm

    Tuossa oli pointti, joka on mietityttänyt itseäni jo pitkään. Tiedän yliopistoihmisiä ja lääkäreitä, jotka opiskelevat kampaajiksi (ja saavat joka päivä eriarvoista ja halventavaa kohtelua meiltä suomalaisilta, koska ovat "toisenlaisia"). Tiedän myös politiikan tohtorin, joka on koko Suomessa olonsa ajan pussittanut kuivahedelmiä....

    Yritän kai sanoa tässä, että ihmisarvoinen kohtelu ei taida meillä kuulua vielä asiaan, vaan toisesta ihmisestä näytetään poimivan vain pinnalliset tuntomerkit, joiden perusteella itsensä ylentämiselle pannaan kaasu pohjaan.

    Pitäisi nähdä vähän syvemmälle, että näkisi edes eteensä.

    m

    ReplyDelete
  13. tiedan kirurgin Ugrainasta, joka tienaa isot rahat mansikanpoimijana

    ReplyDelete
  14. Hei M

    Sama juttu pistää minulla silmään, ja korvaan kun sen kohtaan - on paljon ihmisiä jotka ylentävät itseään sillä kun alentavat muita. Joko alentavat tai antavat ymmärtää että muut ovat jotenkin outoja.

    Opiskeluaikana kävin opettamassa kieliä kosmetologiopistossa. Hyvin usein kun siitä kerroin kielten opiskelutovereilleni, reaktio oli jonkinlainen halveksivat puuskahdus: "Mihin kosmetologit muka KIELIÄ tarvitsevat?" Sanan KIELIÄ kohdalla oli havaittavissa itsetietoinen ylemmyydentunto KIELI-IHMISET versus "VAIN KOSMETOLOGIT". Yksi henkilö huudahti kerran "Kosmetologit! Onko sen turhempaa ammattia?" Selitin hänelle että se on ihonhoitoala ja meikit sun muut ovat siinä extraa. Mutta sitkeässä elää suomalaisissa varmaan se käsitys että koreilu on pahasta.

    Hannele,

    Hieno esimerkki ihmisestä joka osaa tehdä töitä käsillään! Mansikanpoiminnassa voi yhdistää voimistelun, ulkoilun ja auringonoton :)

    ReplyDelete
  15. Anonymous10:55 am

    Hyviä esimerkkejä tavasta arvioida ihmistä koulutuksen ja tutkinnon perusteella. Siivoojaakin pitäisi arvostaa enemmän koska hän saattaa olla korkeammin koulutettu kuin vain siivooja. Miksi ei voi arvostaa siivoojaa siksi, että hän on hyvä siivooja tai hyvä ihminen?
    T: lumitöiden keskeltä Pikkuliina

    ReplyDelete
  16. Anonymous12:00 pm

    ^ Aivan! Tämä minullakin pyöri kielen päällä mutta eksyin jonnekin harhaanjohtaviin sivuseikkoihin.

    Vielä yksi juttu. Opiskeluaikoina olin esikunnassa siivoojana. Siinä sitten korkean kapiaisen edessä huitoessasi en saanutkaan yhtä ikkunaa auki vaikka kuinka kahvaa pyörittelin. Kapiainen hermostui ja kuittasi jotakin ilkeää. Noh, minä vastaavasti refleksinomaisesti ojensin kahvan herra kapiaiselle, kun ei hennoilla näpeilläni minulle se ikkuna avautunut. Muistanpa aina ilmeen: täh? ja sen, miten herra sotaherra puuskahti punaisena:

    - Minä. En ole mikään siivooja!

    t. m

    ReplyDelete
  17. Yhdessä paikassa kun juttelin siivoojan kanssa (nuori suomalainen mies), kävi ilmi että hän oli käynyt jonkin 3-vuotisen siivoojaopiston. Ihan uutta minulle. Oli siis takuulla ammattitaitoinen työntekijä.

    Voi kapiaisten kapiaiset, että voi tulla yllättäen ihmisistä esiin täydellinen sydämen sivistyksen puute! Armeijassa kai kuuluu asiaan osoittaa ylemmyyttä ja alemmuutta. Mahtoiko asiaan liittyä myös nuoremman henkilön väheksyntää? Miehen ylivertaisuutta akkojen töihin nähden...? MInä Tarzan. Sinä vain Jane. Teidän välissä apinat :)

    ReplyDelete
  18. Ugrainan valtio ei ehkä ole kouluttanut kirurgeja mansikanpoimijoiksi Ruotsiin..

    ReplyDelete