Sunday, October 14, 2007

HÄRKÄÄ SARVISTA

.

Orava tammessa, ei oranvanpyörässä. (Klikkaa isommaksi.)

TV-ohjelma HÄRKÄÄ SARVESTA esitteli naisen joka kertoi joutuneensa yrityksessä esimiehen epäsuosioon. Toimittajan lisäksi studiossa oli neljä muuta oman alansa asiantuntijaa, yksi heistä psykologi Laura Jansson, joka on sivumennen sanottuna tuttavani, samaten kuin iranilaistaustainen toimittaja Aram. Eräs ystävä oli suositellut ohjelmaa, mistä olin iloinen, koska en olisi omin päin tullut sitä nauhoittaneeksi ja katsoneeksi. Ensi hämmästyksestä toivuttuani, siis siitä että tuttuja naamoja oli telkkarissa, katselin ja kuuntelin erittäin kiinnostuneena.

Työpaikkakiusaamiseen, työperäiseen masennukseen ja työpaikan henkilöongelmiin on monta eri näkökulmaa ja useita vaihtoehtoja asioiden selvittelyyn. Vihonviimeinen konsti on riitaannuttaminen ja raastupa.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa psykologi neuvoi haastateltavaa etsimään positiivisia keinoja ulos tilanteesta, koska syyttämisen kautta tilanne kääntyisi aina vain enemmän tätä itseään vastaan. Hänen minuutensa kärsisi lisää, riitely verottaisi voimia jotka jo ennestäänkin olivat vähissä. Tilanne oli ollut jo kauan voimassa ja oletettu uhrimme oli kärsinyt masennuksesta. En tarkoita vähätellä hänen kärsimyksiään kun sanon oletettu uhri. Tarkoitan vain että asiaa ei ollut virallisesti todistettu.

Paikalla olleet työelämän sovittelujen asiantuntijat sanoivat että että kiusaamista on erittäin vaikea asiallisesti todistaa, joten lakimiehen mukaan tuonti ei kannattaisi. Hyvä idea olisi mennä kiusaajaksi koetun esimiehen yläpuolelle, ottaa yhteyttä hänen pomoonsa, mutta tässä tapauksessa sellaista ei ollut. Haastateltava kuului itse firman johtoryhmään, ja esimies oli ilmeisesti ylin pomo.

Ohjelman aikana, ja erilaisia neuvoja kuunneltuaan haastateltavamme tuli siihen päätökseen, että hän aikoo jättää työpaikkansa, ja lähteä sieltä neuvottelemalla itselleen mahdollisimman hyvät irtisanomisrahat.

Yksi mitä työelämässä kipeästi tarvitaan on hyvä johtajuus. Hyvän johtajan pitää kannustaa alaisiaan eikä jatkuvasti mollata, vähätellä, sivuuttaa ja painaa alas kuten tämän alaisen tapauksessa. Tuntui todella typerältä kuulla että johtaja jätti soittopyynnöt palauttamatta ja vastasi meileihin sihteerinsä kautta. Joka tuntee ihmisen psykologiaa tietänee että ignoreeraaminen on niitä pahimpia kanssakäymisen muotoja. Nonchaleeraaminen on aika hyvä sana. Eräs asiantuntijoista heitti sen keskusteluun. Nonchalantti = välinpitämätön. Ignore = jättää huomiotta. Jätän enemmät sananselitykset toiselle minälleni

KIELTENOPEN BLOGIINI

Ihmisen psyykelle tekee pahaa hallaa jo lapsesta asti se jos vanhemmat noudattavat vanhaa kaistapäistä ohjetta siitä että lasten pitää vain näkyä eikä kuulua. Meidän kaikkien pitää saada näkyä ja kuulua, olla osa perhettä, työyhteisöä, ihmiskuntaa.
.

7 comments:

  1. Anonymous10:40 am

    Satuin myös katsomaan kyseisen ohjelman. Kovasti paljon muistutti omaa tilannettani muutama vuosi takaperin, ja "sopivasti" aktivoi vanhat muistot.

    Paras neuvo kyllä noissa tilanteissa mun mielestä on se, että tekee sen mikä itsestä tuntuu parhaalta. Minä vedin lakimiehet kehiin, koska olin niin suutuspäissäni. Loppputulos ei ollut ehkä paras mahdollinen muttei huonokaan - pääasia että sain edes vähän näytettyä niille. Vaikka mä olin täysin lyttyyn ajettu, musta onneksi vielä löytyi sen verran apinanraivoa, että jaksoin taistella vastaan. Sillä ehkä pelastin itseni ihan pahimmalta masennukselta!

    ReplyDelete
  2. Orava, onpa hienoa että Oravakuvani toi sinut paikalle, hehe :)

    Ei vaan, mutta ihan oikeasti olen iloinen että kommentoit, koska sinulla on omaa kokemusta asiasta. Lakimiehen mukaan ottamisessa on se hyvä puoli että silloin saa jonkun selväpäisen raivottoman ihmisen välikädeksi. Oma suuttumus sokaisee välillä siten että suhteellisuudentaju kärsii.

    "Pääasia että sain edes vähän näytettyä niille" - Jos tarkoitat tuolla että sait itsellesi oikeutta, sait säilytettyä itsemääräämisoikeuttasi, tasatuksi puntteja, saavutit mielenrauhaa, uskon että toimit oikein. Jos tarkoitat kostamista, en kannata sitä. Väitän että se kääntyy ihmistä itseään vastaan, eikä siitä seuraa aitoa hyvää oloa. Ei ainakaan minulle, en voi tietenkään puhua kaikkien puolesta.

    Useinhan tuonkaltaisten juttujen ratkaisut ovat kompromisseja, eikä niissä ole varsinaisia voittajia, ellei sitten asennoidu niin että on tehnyt parhaansa ja hommasta on seurannut pitkällä tähtäimellä arvokasta elämänoppia. Omista kovista kokemuksistani katson nimenomaan saaneeni tavattoman hyvää elämänkokemusta ja viisautta.

    ReplyDelete
  3. (niin, joka luokassa melkein joku ADHL-lapsi, kuuluvat ja huomiota saavat paljon, mutta ei auta)

    ReplyDelete
  4. Kauhistaa se miten nykyään jaellaan noita diagnooseja. Mitenkähän julmetusti on ADHL leimaa läpsitty sellaisiin lapsiin jotka ovat vain "väärin kasvatettuja"?

    ReplyDelete
  5. Anonymous6:28 pm

    en tiiä, sokeria ja ruakaaki syytetään yliaktiivisuudesta

    ReplyDelete
  6. Tutkimustuloksia on siitäkin miten lasten koulusuoritukset paranivat kun ruokavalio muutettiin paremmaksi!

    ReplyDelete
  7. Anonymous12:47 am

    (opet syö lasten kans, mut eivätpä välitä melkein tyhjistä lautasista)

    ReplyDelete