Rotvallin reunassa kukoistavaa hanhikkia.
Puutarhassa kasvatetaan kukkia. Luodaan jokaiselle lajille otolliset kasvuolot. Mikä viihtyy varjossa, mikä auringossa. Mikä tarvitsee ravinteita, mikä viihtyy parhaiten niukassa maassa.
Kasvatusalan ammattilaisen ajatuksiin nousee lapset ja heidän erilaiset tarpeensa ja temperamenttinsa. Koko ajan ei tarvitse niin kauheasti kasvattaa, karsia ja nyppiä. Kyllä ne itsestäänkin kasvavat sopivassa ohjauksessa.
Näinkin karussa maaperässä voi luonnonkasvi kukoistaa, jos on kukoistaakseen eikä kukaan revi eikä tallaa.
.
Ketohanhikki on oivallinen maanpeittokasvi. Jos istutat sitä nurmen tilalle, ei tarvitse edes ajaa nurmea, kasvu on taattu ja se jopa kukkii kauniisti.
ReplyDeleteHei Kirsi :)
ReplyDeleteTiedätkö että minulla oli jo alkanut ajatus itää postauksen tänne pistettyäni, että hakisinko sitä meidän pihaan! Taidanpa huomenna lähteä lenkille muovikassin kanssa :)
Oli muuten hauska yllätys että Hellapoliisi bloggari on sinun sukulaisesi. Hänellä on siitä kauhea blogi että siellä alkaa lihoa kun näkee herkulliset kuvat :) Se nallekakku on aivan ihana.
Pitääpä etsiä tuota hanhikkia pihaan, kaunista!
ReplyDeleteYksi sosiaalialan ihminen kertoi eräällä unikurssilla unesta, jonka oli nähnyt kun oli oikein "hankalan" pojan kanssa tekemisissä. Unessa oli puu ja ääni, joka kysyi, kuka kasvattaa puun.
Sepä se. Kyllä se puu kasvaa ilman inhimillistä kasvattajaa. Mutta "kasvattaja" voi määrätä sen muotoa oleellisesti - typistää, vinouttaa, kierouttaa... tai luoda sille olot parhaaseen mahdolliseen kukoistukseen.
Alia
ReplyDeleteHyvin puhuttu.
Käväisin lenkillä ja löysin hanhikkia lähempää kuin olisin luullutkaan - meidän omasta pihasta! Mitä me tästä opimme? Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan :)
Olen koko aamun yrittänyt aina silloin tällöin päivittää toista blogiani. En tajua miksi Blogger ei sitä salli...