Tuesday, December 19, 2006

VARRAS ODOTTAA

.


Näkemisen arvoista on kaikialla ympärillämme kun vaan huomaamme ja hoksaamme. Keittiön ikkunasta klikkasin kuvan tuosta fasaanista. Va' sa' ni? Fasaani? Just så.

Kun Isopeikko tulee tänne hän varmaan mittailee tipua ja sovittelee vartaaseen. Mitenkähän Polgaran kissa Vincent suhtautuisi? Salka varmaan pälyilisi näkyykö linnun takana orava, jonka olen aikaisemmin kuvannut saman nurkan tuntumassa. HPY saattaa siellä Ranskassa vaikka syödäkin fasaaneja, mene ja tiedä. Täällä Hesassa fasaanit lienevät enemmän koristeita tai maanvaivoja. Minusta fasaani on aina upea näky, joka tuo riikinkukon mieleen, mutta kuten tiedätte, pidän varpusiakin arvossa. Ja niitä mahtuu monta peräkkäin vartaaseen. Hah hah... Kops nauraa taas niin että putoaa tuolilta.
.

6 comments:

  1. Hee, kyllä mä pölkään noita lintujakin, didn't I?

    ReplyDelete
  2. Fyi fan, vilken fasan! Poika oli 5 v. ja lekarissa. Kun kävin hakemassa, täti sanoi, että Pojalla on sitten jotain tärkeää taskussa (Sillä Äänellä!). No minä sitten kotimatkalla utelemaan, mitä taskussa on. Poika kaiveli taskujaan, otti muovipussin, katsoi minua silmät kirkkaina ja sanoi: "Kato, äippä! Tää on FASAANIN PÄÄ JA M Ä LÖYSIN sen." Fasaani oli jäänyt auton alle vieressä olevalla tiellä... Tein kaikkeni, että sain Pojan viemään aarteensa matkan varrella olevaan roskikseen. Fasaani oli nimittäin maannut siinä penkalla jo parikin päivää ,D Viime syksynä tuossa Herjaamon pihalla tepasteli muun eläimistön joukossa myös komea fasaani...

    ReplyDelete
  3. Pakastimessa on ehka parikin fasaania. Ja on tullut syotya kun perhe- ja ystavapiirissa on metsastajia.

    ReplyDelete
  4. Salka

    Sitä mä arvelinkin, didn't I? itsekin suhtaudun varovaisesti villielämään. Ihailen kauempaa. Tutuille kävi kerran niin että fasaani lensi ikkunan läpi taloon sisään. Hui hirveää. Ikkuna oli suljettu.

    Polgara

    Jaiks mikä stoori. Pojat on poikia? Ja heidän äitinsä yllättyvät joka päivä uudella tavalla. Tämän jälkeen katsommekin fasaaneja taas eri silmällä kuin ennen. Annas kun pistän lisää hyhhyä sanontaasi:

    Fyy faan filken fasaan!

    Ja toisaalta pitää miesväkeä ihailla ja kunnioittaa. Eivät ole arkalasta kotoisin. Muistakaamme tämä silloin kun tarvitsemme suojelua ja palveluksia joissa emme itse pärjää. Tai ehkä puhun vain omasta puolestani :)

    HPY

    En ole maistanut, mutta mahdollisuus olisi. Ainakin muistan kerran nähneeni fasaania ravintolan ruokalistalla Helsingissä Papá Giovannissa.

    ReplyDelete
  5. Onpas varras tunnelma. On.

    Oikeasti peikko mittaisi tikkua ja sovittaisi sitä lintuun. Tikkua voi näet säätää, mutta lintu on mikä on. Paitsi jos se kasvaa vielä.

    Vielä oikeammin peikko ei viitsisi varrastaa koko lintua, se on mukavinta nielaista elävänä. Sen sätkiminen tuntuu hassulta linnun mennessä alas. Toisaalta peikko voisi nielaista sen linnun ylös, jolloin se voisi tehdä pesän peikon ylähampaan koloon.

    Peikko-oikeesti peikko laittaa sen vartaan sopivaan oksanhaarukkaan ja heittää siinä pari kiintopyörähdystä. Saattaapa tehdä kaarihypynkin fasaanin iloksi.

    Ota nyt sitten peikosta selvä. Mitähän jäisi jäljelle jos sen selvän siitä pois ottaisi. Eipä taidakkaan peikossa olla enää selvää otettavaksi.

    ReplyDelete
  6. Varras on tunnelma, on. Onko paisti oma vai toisilta varkain varrastettu? Minulla oli koulussa varrastuksena telinevoimistelu joten tuo kiintopyörähdys toi muistoja mieleen. Vähän kuin olisi vartaassa pyörinyt.

    Kitalakea kutkuttavaa jos nielaisee linnun sulkineen päivineen.

    Se on asia erikseen otetaanko Peikosta selvä vai känni, mutta missä se eris on?

    Huomiseen :)

    ReplyDelete