Thursday, December 28, 2006

ÄLYKKYYSTESTI

.


Varsinainen Rubikin kuutio tuo vasemmanpuoleinen avaimenperä. Oikealla on vanhempi Alfa Romeo - avaimenperäni, josta kolikon saa ulos vetämällä ja sitä voi käyttää ostoskärryn panttina kaupoissa. Ei silti että minä käyttäisin. No, Sir! Sehän voisi tipahtaa käsistäni ja vieriä tiskin alle tai juuttua kiinni ostoskärryyn. Hui.

Tuon uudemman annoin miehelleni. Meistä kumpikaan ei älynnyt miten kolikon saa ulos. Yritin vetää metalliosia ulospäin, työntää sisäänpäin, kiertää, vääntää, oikealle, vasemmalle, sivuun, ylös, alas... Puuh. Emme ole insinöörejä, mutta sitten kuitenkin havaitsimme että esineen mukana tulivat käyttöohjeet kolmen kaavakuvan sarjana. Hih. Ei homma ollut sen monimutkaisempi kuin että piti tarttua siihen kolikkoon ja työntää sitä, samalla kun vääntää toisen metallipään ylös. Helppoa. Yksinkertaista. Nerokasta.

Kysyin yhdeltä Alfa Romeon maahantuonnissa työskentelevältä insinööriltä osasiko hän ratkaista jutun. Ei ollut osannut. Hih.

Yksi yksityisoppilaani osasi irrottaa kolikon heti kun sai esineen käteensä. Olin ällistynyt. Tekninen lahjakkuus on oma lajinsa. Hän on saanut mekaanikon koulutuksen. Hän kertoili miten jossain muuallakin tuo lahjakkuus on saanut huomiota osakseen, ja toinen hänen kahdesta pojastaan näyttää perineen sen. Ihailtuamme hänen älyään siinä jonkin aikaa, jatkoimme englannin tehtävän tekemistä ja hän luki moneen kertaan "I*m doing to go there tomorrow" vaikka siinä luki "I'm going to...". Hahhaha! Nauroimme ihan linkkareina.

Kaikki ihmiset taitavat olla lahjakkaita jollain tavalla, mutta eivät välttämättä tule huomatuiksi tai ole lahjakkaita millään silmiinpistävällä tavalla.

Minä olen kovasti tyytyväinen omiin lahjoihini. Esimerkiksi musikaalisuutta ja piirustustaitoa on kohtalaisen paljon, mutta ei taakaksi asti. Voin piirrellä huvikseni ja nauttia musiikista ilman paineita tai vaatimuksia. Osa lahjoistani antaa minulle elatuksen. Opetan kieliä ja oppimisen psykologiaa. Tunnustan mielelläni olevani matemaattisesti lahjaton. Ei ole paljon käden taitojakaan. Parasta taitaa olla kun hyväksyy itse itsensä ja on lahjoihinsa tai lahjattomuuteensa tyytyväinen.

Joululahjojakin tuli ja annettiin ihan sopivasti. Ja nyt miehelläni ja minulla on molemmilla kiva Alfa Romeo - avaimenperä. Lähdenpä kysäisemään häneltä käyttääkö hän sitä kolikkoa ostoskärryissä vai pelkääkö kadottavansa...
.

7 comments:

  1. Minusta muiden lahjakkuudet tuntuvat aina paremmilta, hohdokkaammilta ja mielenkiintoisemmilta kuin omat. Omiin on niin tottunut että ne tuntuvat enemmän itsestäänselvyyksiltä kuin lahjoilta. Minäkin olen onneksi välttynyt kovin suurelta lahjakkuudelta, ne eivät ole koskaan kaventaneet näköalojani sen suhteen mitä kannattaisi tehdä.

    ReplyDelete
  2. Hei Ally

    Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? Usein saa tajun omista lahjoistaan vasta sitten kun joku toinen alkaa niitä ihastella ja kehua. Suomalaisessa kulttuurissa voi pysyä tietämättömänä omista lahjoistaan kun niin harvat kehuvat, mutta kyllähän se vaatimattomuus kaunistaa, sanotaan :)

    ReplyDelete
  3. Pitäisikö kehua? Kehunko? Päättele itse... Ainakin lainaan sinua suoraan ja jään hämmästelemään, miten lyhyeen tekstinpätkään voi puristaa tuollaisen ajatuspommin. Viittaan tässä niin 25:nnen päivän merkintääsi ajatuksenvapaudesta. Osui, mutta nähtäväksi jää, upposiko :)

    ReplyDelete
  4. Hei Heidi

    Kylläpä tuli lisää ajattelemista :)

    Ajattele tätä: Jos tarkoitat kehua lahjakkuuttani, se voi olla erehdys siinä tapauksessa että esittämäni ajatukset eivät olekaan omiani, vaan kaikenlaista mitä olen lukenut ja kuullut. Ajatuksethan ovat vapaasti lainattavissa sen jälkeen kun joku on ne suustaan tai kynästään julkistanut.

    Olemme vapaita ajattelemaan mitä haluamme, mutta luommeko omia ajatuksia vai pyöritämmekö muiden ajatuksia? Hmmm.... Ai ai, nytpä pitää ryhtyä ajattelemaan tuota :)

    ReplyDelete
  5. Oikeasti kaikki ajatukset on jo ajateltu. Ajatukset ovat näet ikään kuin kirjaimia, joista muodostetaan mielipiteitä. Muutamasta hassusta kirjaimesta pystyy muodostamaan aivan lukemattoman määrän sanoja. Miten monta mielipidettä saakaan aikaan muutamasta ajatuksesta. Omasta tai toisen... hmm... eihän kirjaimiakaan kukaan omista.

    Kops on lahjakas vänkäämään selvistä asioista. Odotakaapas vaan niin se keksii tähänkin jonkinlaisen väistöväitteen, jolla se koittaa vängätä keskustelua ihan sivuraiteille. Kävin siellä kerran kattomassa, sivuraiteella. Se on aivan tolkuttoman täynnä keskeneräisiä ajatuksia. Punaisia ja vihreitä. Keltaiset on kuulemma pajalla korjattavana.

    ReplyDelete
  6. Isopeikko

    It takes one to know one? Ha ha! Paraskin puhuja :D
    Kops muka tekee väistöväitteitä... hihihii. Kops käväisi resiinalla sivuraiteella ja eikös Peikko jo ollut itse siellä! Melkein ajoin resiinalla päälle.

    ReplyDelete
  7. Anonymous4:45 pm

    Mii-ii-iistä sinä tuollaisen Alfis-kolikkoavaimenperän olet löytänyt. Tahtoo sellaisen! Harri

    ReplyDelete