Saturday, December 02, 2006

LISÄÄ VAPAUDESTA JA AVOIMMUUDESTA

.


Olen kirjoittanut VAPAUDESTA ja AVOIMMUUDESTA. Nautin äsken sekä avoimmuuden että vapauden filliksestä kun juttelin ovella kahden jehovantodistajanaisen kanssa. He olivat minun ovellani siis. Minä en ollut heidän ovellaan. Selvennän varmuuden vuoksi. Ei Kops tee kotikoputuskäyntejä. Ihmiset voisivat pelästyä palopuheita.

Miksi monet pelkäävät ja karttavat jehovantodistajia? Ei se ole tarpeen. Meillä on uskonnonvapaus ja sananvapaus. Voimme jutella heidän kanssaan vaikka emme olisikaan uskovaisia. Voimme myös sanoa kiitos ei. Luontevasti ja avoimesti. Minä esimerkiksi en ole uskovainen. En tosin ateistikaan. Nautin keskustelusta heidän kanssaan etiikasta ja moraalista, ja kyselin heidän kokouksistaan ja mitä työtä he tekevät elääkseen. Sain lehtiä, pienen kirjasen ja monisteen jossa oli asiaa etiikasta ja moraalista josta oli tullut puhe edellisellä kerralla kun he kävivät kuukausi sitten.

Eräs ev.lut ystäväni sanoi kerran kun olin kertonut saaneeni pysäkillä jonkin lehtisen jehovantodistajalta: "Heitä pois. Heillä on väärät opit." Väärät tai oikeat, mitä sitten?

Mitä sitten? Pelkäsikö ystäväni että kun luen yhden lehtisen, minusta tulee jehovantodistaja? Pelkäsikö hän että en osaa lukea kriittisesti? Oliko hän sitä mieltä että pitää lukea vain "oikeita oppeja"? Mitä?

Luenhan minä psykologiastakin eri koulukuntien esityksiä ja teorioita. Freudilla on käyttökelpoisia oppeja, samoin Jungilla. Ei se että luen jompaakumpaa tarkoita sitä että kaiken nielen purematta.
.

12 comments:

  1. Jehovantodistajia kartan ja pelkään samoista syistä kuin puhelinmyyjiä: olen huono sanomaan ei ja olemaan epäkohtelias, ja jehovantodistajilla kuten puhelinmyyjillä tuntuu olevan ohjenuorana, ettei ensimmäisestä "ei"stä saa lannistua.

    vieroksun jehovantodistajia siitä syystä, että he vieroksuvat minua. oppinsa ei kannusta läheisiin ystävyyssuhteisiin pakanoiden kanssa, ja heillä on vahva eksklusiivinen yhteisö johon he aina ennenkaikkea kuuluvat. eivät osallistu muihin porukoihin, joten yhteenkuuluvaisuus kesken minun ja heidän kärsii. He ovat eri seuraa.

    Näin.

    ReplyDelete
  2. Hei Eskimo

    Ah, joo. Puhelinmyyjät, huh. Lehtitilausten tarjoajille sanon nykyään rauhallisella päättäväisellä äänellä että kiitos, mutta tulee jo liikaa lehtiä. Ennen sanoin että en jaksa lukea suomeksi mitään. Siitä ne hämmentyivät niin että saatoin sitten vaan sanoa kiitos kuitenkin, hei ja sulkea puhelimen. Yleensä en vastaa puhelimeen työni luonteen vuoksi. Minulla on vastaaja, ja enimmäksen hoidan yhteydenpitoa meilitse, joten puh. myyjät eivät pahemmin kiusaa. Joskus minulla on kyllä ollut ihan hyviäkin juttuhetkiä puhelinmyyjien kanssa. Pari kertaa puh.myyjä on suuttunut minulle :) Ihmisiä hekin ovat ja loukkaantuvat torjunnasta.

    Kannattaa opetella sanomaan ei luontevasti. Ei torjuvasti, eikä epäkohteliaasti, eikä epävarmasti. Reilusti vaan ei kiitos ja hyvää jatkoa.

    Minulla on huono kokemus parista jehovantodistajasta vuosien takaa, mutta viime aikoina tapaamani ovat olleet miellyttäviä. Paljon varmaan kiinni omasta suhtautumisesta. Nuorempana vieroksuin heitä, nykyään pyrin lähtökohtaisesti hyväksymään kaikki. Jokainen pitäköön oman uskonsa tai olkoon uskomatta, tai etsiköön itselleen uskoa. En karta kenenkään seuraa uskon tai polittisen puolueen, ulkonäön tms. takia ennen kuin totean että se YKSILÖ ei ole mukavaa seuraa.

    Hui hitsi sentään muuten kun kerran yksi scientologi pysäytti minut kadulla ja yritti fyysisesti estää minua jatkamasta matkaani, vaikka sanoin että olin menossa yliopistolle tenttiin. Hyi kammotus sentään! Jotenkin pääsin hänen ohitseen.

    ReplyDelete
  3. Myös minä olen valmis keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Uskonnollisista ryhmistä kotonani ovat käyneet jehovantodistajat ja mormonit. Hyvät keskustelut käytiin.

    Molemmissa tapauksissa vieraat olivat kohteliaita ja kuuntelivat myös minun ajatuksiani. Pitävätköhän sitten toivottomana tapauksena, kun eivät ainakaan kolmeen vuoteen ole käyneet...

    Kyllä aitoa dialogia eri tavoin ajattelevien välillä tarvitaan, muuten olemme vaarassa luisua tilanteeseen, jossa erilaiset ääriryhmät eristäytyvät muusta yhteiskunnasta ja tästä voi seurata monenlaisia ongelmia.

    -gs

    ReplyDelete
  4. GS

    Tuo on sitten hyvin sanottu että tarvitaan aitoa dialogia eri tavoin ajattelevien välillä. Käytännön elämässä käy vaan usein niin että ihminen suuttuu eriävistä mielipiteistä. Se on ihan tarpeetonta, mutta täytyy todeta että esimerkiksi minä alan suuttua jos joku puoltaa lasten ruumilllista kurittamista. Kovin paljon muusta en suutu.

    ReplyDelete
  5. Hyvä Kops! Niin sitä pitää! Ystävällisyyteen voi turvallisesti vastata ystävällisesti. Tiedonjanoisena on hyvä keskustella.
    Jehovantodistajat laittavat kohdallesi merkinnän "kiinnostunut".

    Olen useammasti käynyt pääsiäisenä Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa. Se on kaunis tilaisuus. Kerran menin kuuntelemaan luentoakin, mutta se kyllä se oli niin karmeaa kuultavaa tulevaisuudesta, että sain "uskon vahvistusta" jo voimassa oleviin ajatuksiini.
    Silloin ahdistuin niiden pienten lasten puolesta, jotka olivat siellä sitä kuuntelemassa. Missä on lasten vapaus, ihmettelen sitä yhä.

    ReplyDelete
  6. Hehheeeh. Tulee mieleen isäni: hän kutsui aina kaikki sekalaiset seurakunnan edustajat sisään juttelemaan - usein varmaan seuran tarpeessa pikku sihneessä nääs. Kerrankin pari jehovaa oli istunut meillä yli 4 h väitellen faijan kanssa raamatusta, jonka toki hän oli lukenut, että on keskustelupohjaa. Välillä faija oli keitellyt kaalikeiton ja ruokkinut todistajat... ja keskustelu oli jatkunut. Samoin mormonien kanssa. ;D Oli ollut kuulemma useita mielenkiintoisia kekusteluita.
    Itse en pahemmin jaksa heitin kanssaan keskustella. Sanon tsori, ei käy. Jos puhelinmyyjä aloittaa, sanon heti, että en tilaa. Periaatteeni näet on, että EN todellakaan tilaa mitään puhelimessa, en! Varmaan vaikuttaa tylyltä, mutta puhelinmyyntin on per....heestä!!!

    ReplyDelete
  7. Peikko vain odottaa tilaisuutta. Viimeksi kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta nuorta miestä maalasi peikon vajan...

    Peikko on nähnyt miten mormonipoikien velvollisuus on tehdä vuosi lähetystyötä. Vaikka eivät haluaisikaan.

    ReplyDelete
  8. Pikkuliina,

    Nyt kun mainitset niin huomaan että jehovantodistajien uskonnossa minua häiritsee se jatkuva maailmanlopun ennustelu, ja valikoiva raamatunluku. Kirjasta nostetaan aina sopivia kohtia jotka tarkemmin tarkasteltuina tuntuvat kumoavan toisensa. Tuota samaa olen kyllä havaitsevinani muissakin uskonnoissa, mutta pitäisi kai ensin lukea raamattu kunnolla ja vasta sitten esittää lausuntoja.

    Tosiaankin, mitä se tekee lapsen mielelle kun tuhoa ennustetaan ja viitataan synnintekijöihin niin kiivaasti? Pyysin eilisten kävijöiden meiliosoitteet. Taidanpa vähän kopsauttaa heitä meilitse ja ottaa tätä näkökohtaa puheeksi. Hauska ajatus sinänsä että Kops menee käytännöllisesti katsoen jehovantodistajien ovelle koputtelemaan.

    Polgara

    Huisin kiva tarina isästäsi! Tykkäsin.

    Tuo on hyvä periaate että ei tilaa mitään puhelimitse. Minä olen alkanut sanoa avustusten kerääjille että olen jo mukana monenlaisessa hyväntekeväisyydessä ja pidän periaatteena että en puhelimessa enkä ovella asioi niissä merkeissä. Siinä on vaan osattava asetella sanansa niin taiten että kuulostaa asialliselta eikä törtöltä tai oudolta. En tiedä osaanko, mutta olen ainakin onnistunut sanomaan ei, ja se olkoon päätavoite :)

    Peikko

    Sinusta ei kyllä tiedä vitsailetko vai et :D

    Voi mikä harmi että ihmisiä pakotetaan toimimaan vastoin omaa haluaan tai vakaumustaan! Sitä vastaan Kops protestoi.

    ReplyDelete
  9. gnothi seauton ja muut: dialogi ei ole itsetarkoitus. Minä suvaitsen jehovantodistajia, mutta en rupea kunnioittamaan ja tai juhlimaan heidän erilaisuuttan. Miksi minun ja heidän uskonkäsitysten pitäisi lähentyä, miksi pitäisi löytyä kompromissi. Ainoa konflikti mikä minulla on jehovantodistajien kanssa syntyy kun he soittavat ovikelloani. Diplomaattisempi tapa on olla avaamatta, kuin ryhtyä dialogiin, josta kumpikaan ei tule mitään kostumaan.

    ReplyDelete
  10. Pekka Eskimolle lohduttava viesti. Ole huoleti, jehovantodistajat eivät hyväksy ekumeniaa. He eivät edes pyri lähentämään uskonkäsityksiään toisiin uskonkäsityksiin. He haluavat, että sinä vaihdat omasi heidän omiinsa.

    ReplyDelete
  11. Minakin olen keskustellut todistajien kanssa joskus ja se on jopa voinut olla ihan hauskaa. Ainakin siina oppii esittamaaan omia ideoitaan.
    Jos meidan piatisi kieltaytya puhumasta kaikkien sellaisten kanssa jotka ajattelevat toisin kuin me, meilla ei olisi yhtaan keskustelukaveria.

    ReplyDelete
  12. Eskimo,

    Niin, eihän sinun kannata ruveta mihinkään dialogiin mitä et halua. Minua ei olisi vielä 10 vuotta sitten kukaan saanut innostumaan keskusteluista uskovaisten kanssa. Minäkin olisin sulkenut iglun oven :) Kyllä noihin dialogeihin tarvitaan halu. Minä nautin hyvistä keskusteluista, mutta ei antoisia keskustelukumppaneita joka oksalla kasva. Blogeista olen löytänyt tosi hyvä keskustelua, kuten täältä kommenttilaatikoistanikin.

    Pikkuliina,

    Olen kuullut saman väitteen minkä esität, eli sen että jehovantodistajat pyrkivät vaihtamaan minun uskontokäsitykseni heidän käsityksiinsä. (Kakistelua) Minulle jäi eilisen juttutuokiomme jälkeen tunne että olin syöttänyt heille muutamia omia käsityksiäni. (Köh) Vievätkö he nyt kopsismia eteenpäin?

    HPY

    Tuo on aika hyvä havainto että keskustellessa oppii esittämään omia ideoitaan. Samaten hyvässä keskustelussa voi saada oivalluksia, joita on kiva omassa päässä kehitellä edelleen.

    Taidanpa kehitellä näitä ajatuksia lisää...

    ReplyDelete