Saturday, December 30, 2006

HENKILÖKOHTAISET AIVOT

.
Keskustelu sananvapaudesta ja ajatuksenvapaudesta ja muusta vapaudesta virtaa vapaana ja vuolaana. Jokaisella on omat ajatukset. Ovatko ne varmasti omia? Onko näin että kaikki ajatukset ovat tulleet meihin muualta? Onko kaikki ajatukset jo ajateltu? Onko kaikki sanomisen arvoinen jo sanottu? Niin olen huomannut monien väittävän ja ne ajatukset ovat niin monen esittämiä että niiden täytyy olla tosia. Vai merkitseekö se sittenkin vain sitä että ihmiset toistavat ja hokevat toisilta saamiaan ajatuksia?

Minä en usko hetkeäkään että kaikki on jo sanottu. Ja jos onkin, eivät kaikki ole sitä kuulleet. Jokaisen ihmiset aivot ovat tavallaan henkilökohtaiset, tavallaan eivät. Joitakin aivoja on tavattoman helppo aivopestä. Joidenkin ajatuksia on mielettömän helppo ohjailla ja johdatella. Hmmm... mistähän olen tuonkin lukenut? Ei kai se voi oma ajatukseni olla?

Joidenkin ajatuksia on helppo ohjailla. Vai kaikkien? Riippuu siitä kenen antaa ohjailla? Riippuu siitä onko ohjailija pirun taitava? Riippuu siitä vahvistaako ohjailija sitä mitä jo entuudestaan ajattelimme?

Meihinhän pystyy vaikuttamaan ihan jo sillä että heittää meille sanan josta tulee mielikuva. "Vesiputous" - minulle tulee jano. Tai haluan lähteä uimaan. "Digiboksi" - lähden kauppaan ostamaan sellaisen.

Toisen ihmisen mieleen saa helposti istutetuksi epäilyksen. Varsinkin kuiskaamalla. "Pst. Naapuri taitaa olla kaappijuoppo." Totisesti, yhtäkkiä arvelen muistavani että hän tuoksahti viiniltä kun kohtasimme porraskäytävässä.

Käykääpä toisessa blogissani. Epäilen että toinen minäni on sanoilla saivartelija ja luulee itseään taitavaksi verbaaliakrobaatiksi. Tai sitten hän vain rakastaa sanailua ja vieraita kieliä ihan terveellä tavalla. Sen saa päätellä vapaasti blogia lukemalla. RITABLOGI

Vai onko meidän sisällämme jo selvät ohjeistukset siitä mitä ajattelemme toisten kirjoittamista teksteistä? Ajattelenko lähtökohtaisesti hyvää tai pahaa, onko minulla joku mittatikku jolla arvioin mitä en halua edes alkaa lukea ja mitä haluan lukea lisää...? Olenko itse kerännyt arvot, normit ja standardit ajatusmaailmaani vai onko joku ujuttanut niitä sinne? Esimerkiksi media, opettajat, vanhempani, ysätäväpiiri? Vai olenko minä joka syötän omia ajatuksiani muille? Vai sekä että?

.

4 comments:

  1. Tämä onkin mielenkiintoinen aihe.

    Jos kiinnostaa laittaa ajatteluaan osin uusiksi, niin voisi harkita lukevansa kirjan Daniel Dennett: Tietoisuuden selitys. Ai niin. Eihän ole tietenkään pakko uskoa mitä Dennett väittää vaan voi ajatella ihan itse. Mitä se sitten onkaan, se ajattelu.

    Jos haluaa säilyttää jännityksen niin seuraava teksti kannattaa lukea silmät kiinni. Aion paljastaa yhden Dennett'n väitteistä.

    "Ihmisen ajattelu on meemeinä koodattu sarjamuotoinen ohjelma aivojen rinnakkaisprosessorikoneessa."
    [Termin meemi merkitys tässä kontekstissa kannattaa tarkistaa vaikka Richard Dawkins'n teoksesta Geenin itsekkyys. Se on ihan eri juttu kuin nämä "blogimeemit".]

    Tuo on kaikki tietty huuhaata paitsi jos sen uskoo todeksi. Uskokoon ken tahtoo. Ne jotka ei tahdo, tahtokoot sitten jotain muuta. Vaikka piparkakkuja.

    Voiko ajatus olla tietoinen itsestään? (Viimeinen kysymys saa lukijan unohtamaan kaiken muun ja hakemaan vastausta juuri siihen. Ovelaa, eikös?)

    ReplyDelete
  2. Kiitti, en ole kuullut Dennetista aikaisemmin. Vaikea seurata noita tietokoneajatuksia, koska en tunne tietotekniikkaa kovin pitkälle. Samaten biologia on aika lailla kartoittamatonta aluetta. Sikäli voi hyvinkin alkaa pistää ajattelua uusiksi. Käväisenpä antamassasi linkissä!

    Terveisin RitaKops

    ReplyDelete
  3. Sanonta, joltain jostain: "Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja."
    Taidamme olla kaikki opetettuja ja henkilökohtaiset aivomme peilaavat sitä kuvaa mitä ympäristö antaa.

    ReplyDelete
  4. Jaa. Minäpä taas ajattelen henkilökohtaista ajattelua jonkinlaisena kaleidoskooppina: Siellä on rajallinen määrä palasia kullakin hetkellä, mutta samoista palasista voi syntyä määrättömästi erilaisia kuvioita ja yhdistelmiä.

    Palaset ovat tietenkin peräisin ihmisen ympäristöstä ja osittain omasta hermojen ynnä muiden rakenteesta. Aina kun lyödään sekaan uusia paloja ja vähän kopsautetaan, syntyy jotain uutta, vaikka palaset ovat sekä uusia että vanhoja. Täydellinen sattumanvaraisuus on melkein kuin vapautta?

    ReplyDelete