Monday, December 04, 2006

ALADOBISTA YLÄDOBIIN

.


Havaitsin blogilistan etusivulla pari blogia jotka olivat luokituksessa "masennus" tai "depressio". Toinen oli päivitetty 36 päivää sitten ja toinen 79 päivää sitten. Tuli heti mieleen se miten raskaassa alakulon aladobissa moni masentunut velloo. On ehkä aloittanut blogin kirjoittaminen itseterapointimielessä, mutta ei jaksa jatkaa.

Mihin masentuneen voimat ovat valuneet? Mistä tulee se raskas pallo jalkaan tai ankkuri joka vetää syvemmälle? Voiko hän vaikuttaa siihen itse, vai onko hänet tuomittu samassa suossa tarpomaan, viilin viskositeetillä sitkuttelemaan, sängyn pohjilla virumaan? Kaamosaikaan niin syvällä että patjaan tulee hänen muotoisensa kuvio.

Yksi arjen psykologian testi voi kertoa onko aladobista tietä ylädobiin. Havainnollistan asiaa tähän postaukseen liittämälläni kuvalla.

Ajatuksella ja asennoitumisella on valtava voima ihmisen elämänhaluun ja jaksamiseen. Jos näkee kuvassa jännän rasian ja yrittää alkaa vaikka kuvitella mitä hauskaa se voisi sisältää ja ohjaa omia ajatuksiaan johonkin mukavaan, silloin on toivoa siitä että alakulo ja murhe ovat tilapäisiä ja korjattavissa.

Jos toisaalta ensimmäinen reaktio on nippu negatiivisia ja synkisteleviä ajatuksia kuten yäk joulu, joulu on kaupallinen, punainen väri ärsyttää, mikä h-tin muumioarkku se siinä... sitten voisi kyllä mennä itseensä ennen kuin kiipeää tuohon sarkofagiin haudattavaksi ja kysyä "millaista seuraa minä olen läheisilleni" ja ennen kaikkea "millaista seuraa olen itselleni"? Pahennanko tilaani itse? Jos pahennan, eikös ole myös mahdollista sitä parantaa itse? Olenko oman itseni pahin vihollinen?

Kopsin keppi kopsahtaa aladobin kylkeen. Läps! Lähtipä siitä hauska soundi. Täytetään sarkofagi siansyltyllä ja tehdään piirustukset joulupukin muotoista sänkyä varten. Kaamosaika kaipaa piristystä, huumoria, lämpöä, mielenvirkistystä.
.

6 comments:

  1. Alatoopi, syltty, sile tai millä sanalla sitä nyt kutsutaankin ei aina ole siasta. Me voimme syödä myös oikeaa vasikka-aladopia, joka on tosi herkkuva! Nih! Enkä halua ylätoopiin, mieluummin alatoopiin. Alatoopi tutisee, tytisee, siitä myös tulee yksi sen nimistä, tytinä! Minäkin tytisen MOT, olen siis alatoopi!

    ReplyDelete
  2. voi ei. eikö se nyt tullutkaan se minun kommenttini. pahuksen kekäle. aloitan siis alusta.

    " On ehkä aloittanut blogin kirjoittaminen itseterapointimielessä, mutta ei jaksa jatkaa. "
    älä ole pessimisti. ehkä masennus on loppunut ja samalla sisältö blogiin:-)

    Muutenkin tuntuu nyt arkiterapeutin sauva kopsahtaneen kiveen. Onko neuvosi masennukseen lakata olemasta masentunut? kyllähän se "mee ittees" on hyvä neuvo monestikin, mutta harvoin se masentuneita hetkauttaa, kun ne jo valmiiksi on usein itsekeskeisiä.

    Ajatusmalleilla ja asennoitumisilla on tottakai suuri merkitys elämänhaluun ja jaksamiseen. Ja siitähän masennuksessa onkin kyse: asenteet elämään ja ajatusmallit on vääristyneet. se, että onko masennuksessa kyse kykenemättömyydestä vai haluttomuudesta voida hyvin on aivan sama, kun mielen prosesseissa haluamisen ja kykenemisen erot on niin pieniä. (voiko seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivää neuvoa ryhtymään seksuaalisesti halukkaaksi)

    Mielestäni on myös huono idea korostaa arvottomuuden tunteista kärsivälle masentuneelle, kuinka hän aiheuttaa kärsimystä läheisilleen ja kuinka se on vain hänen itsensä syy.
    siitä masennutisti saa vain polttoainetta itsesääliinsä:
    "voi kun olen kamala ihminen ja mun läheiset kaikki vihaa minua kun olen niin masentunut. ja olen masentunut kun olen niin huono ihminen."

    kuulostaa enemmänkin sunnuntaiterapeutin neuvoilta:-)

    ei ne masentuneet jaksa joulupukin sisällöstä innostua.se voisi olla vaikka yksi diagnostisista kriteereistä.

    nämä varmat mielipiteet hataran tietämyksen pohjalta on esittänyt:
    Pekka Eskimo psyk. dil. (psykologian diletantti)

    ReplyDelete
  3. Polgara

    Aladobin ei tarvitse olla possua, sen kanssa ei tarvi juoda kossua, tanssiin ei välttämätöntä nostaa tossua, matalaa profiilia pitävän ei ole mikään pakko muuttaa tyyliään. Basson soittajan instrumentti on hyvä sellaisenaan, ellei ole alavireessä. Ihminen joka on omassa elementissään ja viihtyy alakulossa, on itselleen sopivassa vireessä. Tämänpäiväinen tekstini käsittelee itseaiheutettua turhaa huonoa oloa.

    ReplyDelete
  4. Pekka Eskimo

    Onpa hyvä että et lannistunut! Sinua nimittäin tarvitaan täällä. Olen ihan vasta aloittanut masennuspostaukset, ja masennustahan on varmaan about 100 000 eri laatua. En ole ajatellut käsitellä psykoterapiaa tarvitsevaa lajia tässä arkilajssa.

    ARKITERAPIA - Arkiterapialla tarkoitan jokapäiväiseen elämään liittyvää henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. En tarkoita mitään psykiatriaan asti ulottuvaa luotausta, vaan niin sanotun normaalin elämän keinoja vaikuttaa omaan hyvinvointiin.

    Arkiterapautin sauva ei suinkaan ole kopsahtanut kiveen, kuten esität. Päinvastoin! Sauvahan sai muun muassa sinusta irti sikahyvän kommenttikirjoituksen. Kops!

    Se mistä pidän teksteissäsi, tähän asti lukemissani, ja tulkoon niitä aina vaan lisaa, on se miten argumentoit asian eri puolia vaihdellen, ikään kuin yksinpuheluna, joka vaikuttaa keskustelulta. Olen huomaavinani sellaisen "toisaalta, mutta sitten taas kolmaalta" -taipumuksen, jota itsekin harrastan.

    Kysyt onko arkiterapeutin neuvo lakata olemasta masentunut. Se on oikealta olemukseltaan väitelause eikä kysymyslause, ja siinä piilevä väite on että "johan on typerää puhetta", joten en vastaa tällä kertaa.

    En muista tuollaista neuvoa kirjoittaneeni, mutta kai se siellä on jos sen löysit.

    Sinun kommentissasi on tosi paljon hyvää asiaa, mutta ei kannata yleistää masentuneita yhdeksi jengiksi. On olemassa masennusta josta pääsee pois omin avuin ja sellaista josta ei pääse. Tämänkertainen kopsauttelu käsitteli nimenomaan sitä että on olemassa itseaiheutettua huonoa oloa, josta on mahdollista päästä pois. En arvele, vaan tiedän, koska olen ollut mukana masentuneita nostamassa suosta. Jotkut nousevat yllättävän kevyesti. Et uskoisikaan :) Ilman nostokurkea.

    Tuo sunnuntaiterapeutti oli kyllä pistämättömästi laitettu :D

    Lämpimät terveiset sinne igloon!

    ReplyDelete
  5. "En arvele, vaan tiedän"
    tämäpä hyvin laitettu. varastin sen ja käänsin toisinpäin. lopputuloksen kirjoitin blogin headeriin. toivottavasti et pahastu.

    Ja kyllä: masentuneet on kyllä sekalainen joukko. psykoottisen masennus on aivan erilaista kuin joku nuoruuden aikuistumiskehitykseen liittyvä ahdistusmasennus tai bulimikon ahmimisen jälkeinen masennus. minusta se oikein ja jaloin masennuksen muoto on semmoinen orgaaninen jylhä ja synkkä ei-psykoottinen masennus, johon liittyy vään sellainen välinpitämättömyys ja turtumus. sellaiseen kai ne masennuslääkkeetkin parhaiten auttaa.

    masennus on kyllä pahasti epätarkka, että tarkempia määritelmiä tarvitaan, (ja onhan niitä) että niiden perusteella voi omanlaisensa hoidon löytää masennukseen.
    toisaalta se että nähdäänkö masennus neuvomalla parantuvaksi vai muilla keinoin varmaan osiltaan riippuu siitä, että eksyykö kognitiivisen terapian vai psykoanalyysin kannattajan puheille.

    "Se on oikealta olemukseltaan väitelause eikä kysymyslause,"
    no tälläisiin epäreiluihin väittelykikkoihin tulee turvauduttua helposti. myönnän myös sen, että helposti annan ymmärtää, että tiedän asiasta paljon enemmän kuin oikeasti tiedän. vähän semmoista "tutkimusten mukaan"-tyyppistä halpaa heittoa, mutta ehkä hitusen hienovaraisemmin.

    toisaalta ja toisaalta-rakenne on siitä hyvä, että antaa pakotien. jos rupeaa selkeitä väitteitä esittämään niin on vaara, että joku tarttuu sanasta miestä ja vääntää niskat nurin.

    ReplyDelete
  6. Eskimo,
    Ei täällä tarvitse ainakaan pelätä että huonosti käy jos mielipiteitä esittää. Voihan niitä tarvittaessa tarkentaa eikä ole mitenkään kiellettyä muuttaa mieltään. Asiat ovat erittäin monimuotoisia ja kun olen kova fundeeraamaan, tulee pakostakin ajattelutavaksi "yhtäältä, mutta toisaalta, ja sitten taas kolmaalta".

    Kiitos taas kirjoituksesta :)

    ReplyDelete